pakkanen

joulu meni ohi... pakkanen paukkui ja päivät kuluivat lämmittäessä takkaa ja sulatellessa jäätyviä putkia. Yksi pääsulake paukahti ja niin siinä sitten kävi, että nautimme joulusaunasta pikkasen viileissä tunnelmissa. Ihan viehättävästi lämmin suihku höyrysi osuessaan kylmään lattiaan. Aina pitää ajatella positiivisesti: jollekin tuli mieleen kylpylä... minulle itselle tuli melkein vilu.



Missään ei liene kohtuutta: pakkasten jälkeen tuli lumi ja lumi tuli ja tuli lumi. Ulkoillessa ei ainakaan tule vilu, kun kolaa pihaan polkuja ja autoille kadulla kulkureittiä. Nautitaan siis talvesta ja lumesta ja pakkasesta. Kääriydyn huopaan takkatulen loimuun... kissa kehrää vieressä.

muusani Minou

Minou, muusani, enkelini...nauttii auringosta sohvalla (lokakuussa 2010).

lumi

ensilumi ei sitten sulanutkaan, päinvastoin. tuli ihan tarpeeksi lisää lunta ja vielä tarpeeksi kylmäkin. Sisällä on onneksi lämmin. Istun kynttilän valossa ja katselen palavia puita takassa kissa käpertyneenä viereeni. Kudon... en kerro . Tätä voisi kutsua onneksi, jos... niin, jos ei olisi niin kylmä ulkona; voisi kipaista ilman toppatakkia hakemassa lehden postilaatikolta tai lisää puita varastosta.

Jouluaika lähenee, on jo melkein täällä. Tänään sunnuntaina(12.12) kävin tutustumassa Leineperin joulutoriin. Kylmää, ei , jäätävän kylmää , lämpömittari tai paremminkin kylmämittari näytti -22C. Kaikki kunnia sitkeille käsityöläisille, jotka siellä palelivat. Minusta aivan järjettömän kylmää. Joulutori on hieno asia, mutta pakkanen vei tällä kertaa voiton.








Vielä mukavaa puuhastelua kotona työhuoneella: sahausta, petsausta, ompelua. Korttitaskuja, pehmosydämiä... ihan tässä pehmenee joululle. Lämmitän glögiä.