jatkumo

Havahduin huomaamaan, että  elämä jatkuu joulunkin jälkeen.    Pitäisi pieni pinnistys vielä tehdä ennen uutta vuotta... se tarkoittaa,  että taas innostuin järjestelmään työhuonettani uuteen uskoon.  Ikivanhan ison painavan kopiokoneen nostossa  tarvitsin  lihasvoimaa enemmänkuin itselläni  on,  muutoin isompikin pöytä siirtyi sulavasti toiselle puolelle huonetta.
Näin sain joustavasti siirrettyä ainakin huomiselle kaikki tarvittavat ompelutyöt.  Kaikki sinne viime tinkaan!
Mielenkiintoista on nähdä millainen työhuoneeni tuleekaan olemaan tammikuun lopussa,  kun pitäisi tehdä kirjanpitoa  ynnä muuta pakollista  paperityötä.

Kamerani lepuuttelee kolmijalan päällä pöydällä, kun  opettelen uudelleen ottamaan kuvia "lintulautani"  ruokailijoista.  Eipä tule niitä tärähdyksiä!

Tämä mustarastas on ahkerasti vieraillut ruokintapaikalla.  Häntä varten  köynnösruusuni on alkanut kasvattaa ylikypsiä omenoita.

päätöksiä

vihdoinkin  ... menin kauppaan ja ostin itselleni järjestelmäkameran,  EOS 600D.   Kauan minä sitä jaksoinkin mielessäni kääntää ja vääntää   ja tietysti sain selittää,  miksi  haluan/tarvitsen järjestelmäkameran.   Olisin tuohon PowerShot kameraan ihan tyytyväinen, ellen olisi yrittänyt tutkia muutakin kuin tuota automaattista kuvaamista.  Ja sitten olin sen kamerani kanssa aina myöhässä... no se nyt ei  tietenkään ollut yksin kameran vika,  vaan usein sen joka seisoi siellä etsimen takana.

Koko syksyn kävin valokuvauskurssilla, jolla ihan kädestä pitäen opetettiin tutustumista kameraan  ja sen säätöihin.   Minä olen senverran kovakalloinen, että ehkä käytyäni kurssin toiseen kertaan voisin jotain muistaa  puhumattakaan että säädöt olisi tuolla selkäytimessä.  No kurssin  käytyäni uskalsin ostaa edes sen kameran.  Nyt sitten alan selittämään itselleni ja muille, että seuraava hankinta onkin sitten se optiikka ...
 
Jotain kuvia otin ja olen ihan tyytyväinen,  kuvat ovat selkeästi tarkempia  ja taustakin hämärtyy.

             Kuivakukkakimppuni sai luvan olla ensimmäinen  mallini.

Tätä tinttikuvaa olen joutunut suurentamaan huomattavasti,  koska minulla ei vielä ole tarvittavaa putkea.    Olen kuitenkin tyytyväinen, että kuva kesti näinkin hyvin .

Jottei elämä olisi pelkkää harrastelua,  olen ahkeroinutkin tänään.  Painoin tilaamiini T-paitoihin pörröinen salakuuntelija kuvaa.  Loput putkihuivit ovat valmiina lähetettäväksi  myyntiin.   Uudet kokeiluni  mustat sifonkiset tanssihuivit vielä odottelevat  erinäisiä hapsuja :)

Syksy, melkein talvi jo

Aika on kuluvaista.   Siellä ulkona se ruusu Louise Bugnet  yrittää kestää kukkapenkissä tulevaa talvea...  juurtumaan se ei kunnolla ole ehtinyt ,  kun olen ainakin kolme kertaa huomannut sen olevan aivan väärässä paikassa.  Näkipä  ruusu sitten kukkapenkin joka kulman:   kukkapenkki on kolmionmuotoinen :).

Aamut ovat pimeitä ja illat vielä pimeämpiä,  päivätkin toisinaan ikävän harmaita ja hämäriä.

Tänään sain ompelukoneeni,  sellainen maanantai kappale,  taas kerran huollosta.  Se kieltäytyi tekemästä ainoatakaan tikkiä,  jotenkin syötöt sekaisin.   Katsotaan kuinka kauan kestää minun käsittelyäni.    Olen jo tehnyt vakaan päätöksen ostaa semmoinen yksinkertainen Singer kone,  kun tämä Bernina taas alkaa nikottelemaan.

Pitkästä aikaa tilasin T-paitoja,  punaista, mustaa ja meleerattua harmaata  mallina  hieman muotoiltu paita. 

Kuvalla  salakuuntelija  ohuesta mustasta trikoosta  ja pehmoisesta harmaasta neuloksesta  olen ommellut putkihuiveja kaulaan kietaistavaksi.      Ensimmäiset huivit  ompelin   luonnonvalkoisesta neuloksesta  ja  kuvaksi valitsin  myrtsin.  Nyt myrtsihuivia  on myös mustana.  Mustaan neulokseen painan helmiäisväreillä niinkuin aiemminkin  kaikkiin tummiin tuotteisiin. 
Kokeilin myös olkapussukkaan  liimakangasta vuoriksi,  näin  musta pellavapussukka  on paljon ryhdikkäämpi.  Olkapussukkaan  ompelen  vetoketjun  tai sitten tarranauhan.

Pitää tässä ryhtyä ajattelemaan  jo joulua:

Tonttulakki, punainen trikoo

Pehmosydämet

Kissa ja hiirulaiset !

Louise Bugnet ruusu

Ruusuni  Louise Bugnet  on nyt sitten istutettu tuonne kukkapenkkiin omalle paikalleen.  Kaksi hentoista oksaa ja kummassakin nuppuja,  joissa voimakas punainen väri... ruusu on siis valkoinen, kun se aukeaa täyteen kukkaan.   Eli nyt alan odottelemaan miten tuo kukka kehittyy;  siihen kuuluu tuo punainen vivahdus nuppuvaiheessa. 

Kun hain matkahuollosta nämä ruusuntaimeni, mukanani oli 6 vuotias tyttärenpoika.  Hän moitti, kun olin tilannut taimia...  minun olisi pitänyt itse hakea ne.  Niin miksi en itse ajanut Porista Ouluun hakemaan niitä!?  

Nyt seurailen kukkani kehittymistä kaikessa rauhassa ja nautin jokaisesta uudesta ihmetyksestä,   olenhan odottanut tätä ihmettä  yli 2 vuotta.

ruusu Louise Bugnet

Harmaa, sateinen päivä saa mielenkin matalaksi.  Tänään olin erityisen alakuloinen ajellessani takaisin kotiin, Poriin.  Tuntui kuin kaikki murheet ja ikävyydet olisi kaatumassa päälle.

Sitten sain puhelun Oulujoen Taimistolta!  Pilvet edelleen roikkumassa alhaalla  miettimässä sataako vai ei.  Kuitenkin tuntui kuin  kirkastuisi:  yli kaksi vuotta sitten tilaamani valkoinen Louise Bugnet -ruusu on  nyt matkalla "kotiin"  Poriin.

Joku aika sitten laskeskelin, että pihassani on reilusti yli 10 erilaista ruusulajiketta.  Osan nimeä tai lajiketta en tiedä/muista,  osa on ostettu,  osa on "otettu".   Flammentanz  ei oikein näyttänyt nauttivan paikastaan... siinä se kituu edelleen... tänä keväänä huomasin, että olin ostanut siihen vierelle jonkin valkoisen köynnösruusun.  Enkä tietenkään muistanut sitä,  kun istutin siihen myöskin valkoisella kukkivan kärhön,  joka nyt jää tämän köynnösruusun jalkoihin. 

Minulle ei luvattu ruusutarhaa,  joten näytän nyt tekevän sitä ihan itse.

long weekend in Budapest

and back home... it's very difficult to come down.  it was so wonderful there in Budapest:  warm almost hot
nyt siis pitäisi palata arkeen tuon ihanan lämpimän Budapestin jälkeen.  Rakastan noita vanhoja rakennuksia, siltoja... valoja. 

Löysin sieltä joitakin kivoja putiikkeja, joissa myytiin unkarilaisten taiteilijoiden ja käsityöläisten töitä www.rododendron.com  and  www.intuitashop.com  eli muuta kuin sitä tavallista turistikamaa.  Tuntui ihan hienolta nähdä,  että muuallakin harrastetaan  kankaankuviointia.  Ja joku putiikki jäi aivan kokonaan näkemättä,  kun löysin sen vasta sunnuntaina, eikä se tietenkään ollut silloin auki. Ja tietysti siellä olisi ollut aivan fantastiset kissa-aiheiset laukut ja t-paidat...

Eli pitänee alkaa suunnitella uutta matkaa Budapestiin...

musta sifonki

Vuosikausia olen katsellut mustaa sifonkikangasrullaani.  En ole edes koettanut ommella sitä,  koska olen olettanut, ettei se kuitenkaan suju.  Siis miksi kiukuttelisin taas ompelukoneeni kanssa. Sifonkini ei ole kaikkein pehmeintä,  en halunnut siitä mitään huiveja tehdä, vaikka niin kait aluperin olen suunnitellut.

Ja sitten otin "härkää sarvista":

Musta sifonkipussukka  esim. juhlakengille.  Pussukka menee pieneen tilaan, on kevyt, läpikuultava. Ekat painoin "pörröinen"  kuvalla helmiäisvärillä ,  mutta jatkoa seuraa. 

Taas kerran pieni muistutus siitä, ettei mitään kannata heittää pois... piitää vain odottaa vähän aikaa 

painotöitä

Oikein nautin, kun avasin uuden pastapurkin ja aloin sekoittelemaan värejä.   Tarkastin kaikki vanhat  valmiit värit  ja hävitän niistä suurimman osan.  Uusilla tuoreilla raikkailla väreillä on mukava alkaa työhön:

kasseja, tiskirättejä, pikkuliinoja ja trikoohuiveja... siinä osa tämän päivän innostuksista

Ompelutyöt ei vaan oikein tunnu sujuvan,  kone on tosi vanha, mutta toistaiseksi  toimii.  Se ei ilmoita alalangan loppumista,  joten kerta toisensa jälkeen surauttelen pitkät pätkät   pelkkiä neulanreikiä!     Vähemmästäkin pinna palaa!   Tänään siitä hyötyi piha:  nurmikko on taas siisti. 

kevyet kesäkassit

Ensimmäiset kevyet kesäkassit,  pinkit ja vielä pinkimmät ovat  sitten valmiina.   Näytin niitä nuorelle miehelle (tyttären poika  6 v) ja hänen mielestään ne olivat oikein hienoja...tytöille.  Hän   kysyi myöhemmin olisiko minulla missään muualla painettuna  noita  "hymyileviä kissannaamoja".  Kissakatsomo  eli  "hymyilevät kissannaamat" on  niitä ensimmäisiä kissakuviani ja ehkä kaikkein suosituin  aikanaan.

Lapsilta kuulee:  tämä samainen nuorimies  kysäisi minulta  "miksi sinä et tee töitä silloin kun muutkin?"  Olin kait joskus kertonut tekeväni myöhään illalla ja öisinkin kankaanpaino- tai ompelutöitä  ja koska työhuoneeni on tässä "kotona"  ei kai kukaan tiedä olenko töissä vai kotona.  Oman yrityksen  sekä hyviä että varjopuolia!  saa tehdä milloin haluaa  ja mitä haluaa... sitten  joskus tulee se  ikuinen "viime tippa"  kun on pakko tehdä sekä päivällä että yöllä.

Toivottavasti kesäkin tulee, kun kerran kesäkassitkin valmistuu!    Ja  kissanäyttely  14. ja 15.7.

 





 

värjäystä

Päätin tässä hiukan värjätä kassikangasta... varastossani on useita "kissakatsomo" kuvilla painettuja isoja kangaspaloja.  Tarkoitukseni on tehdä edullisia kevyitä varakasseja.  Vanhat värjäysohjeetkin löytyivät ihan omalta paikaltaan mapista...  ja eikun kankaat veteen  ja  väri+vesi pesukoneeseen  ja perään märät kankaat,  suolaa ja soodaa päälle ja kone käyntiin.

No nyt minulla on sitten pinkkiä kassikangasta! 

historian havinaa...

Keväällä 19 vuotta sitten esittelin kissa-aiheisiä tekstiilejäni ensimmäisen kerran kissanäyttelyssä  Porin Urheilutalossa.    Tänä vuonna  olen mukana samassa paikassa kissatuotteitteni kanssa, kun Porissa järjestetään rotukissanäyttely  14. ja 15. heinäkuuta.  Tuntuu melkein käsittämättömältä, miten kauan olen näiden kuvieni parissa touhunnut  ja miten monella eri paikkakunnalla olen kiertänyt.

Nyt tuntuu kuin palaisin takaisin lähtöpisteeseen.   Kierros tulee täyteen.

joutsen