sininen hämärä

joulu tässä lähenee päivä lyhenee ... joulun odotusta ikkunalla

pähkinäpöydän kunkku

Voittajan on helppo hymyillä!

suunnaton ikävä

... kissaenkelini...

mustikkaretken kanttarellit

...ja hetkessä kesä oli täällä, nyt jo melkein ohi, päivät lyhenee... eilen löysin jo keltaisia kanttarelleja mustikkaretkelläni. pihassani syksyn jaloangervot täydessä kukassa. kaikki tulee liian aikaisin tänä vuonna.

alan valmistautua syksyyn. syksy on pimeä, hiljainen ja yksinäinen.

huhtikuu

loma: veden solinaa, mustarastaan laulua... rauhaa. viikko Davosissa, vaeltelua, aurinkoa. Helppoa unohtaa huolet vain katsella sinistä vuorijonoa... nähdä kauas, sitä minä kaipaan. Istun laskettelurinteessä ja katson jylhää huippua. äkkiä koko maailma on sininen... rauhallinen. Ihana tulla kotiin kuitenkin... seuraamaan kevään tuloa, kaiken kasvun ihmettä. Odottamaan oman onnenpensaan kukintaa, kirsikkapuuta ja omenapuuta. Magnoliani raahasin ulos verannalta, ei se ainakaan vielä kuollut ole. Junamatkalla Davosiin päin sydämeni jysähti suuren magnoliapuun kukkiín. Valitettavasti en pysäyttänyt junaa... vai miten se oli. Mitä elämä on? Mikä on tärkeää? Pienistä asioista pitää osata nauttia... vaikka valkoisista pikku krookuksista rinteillä, sinivuokoista, kevätesikoista ja herkistä sinisistä pikku orvokeista alppiniityllä. tai nautitaan omasta lemmikistä, joka vielä vain jaksaa elää meidän kanssamme.

merikotka

Älykäs kotka. Ymmärsi laskeutua lumiselle jäälle kuvattavaksi. Liekö varis ystävä?

sumu

luonnonilmiöt ovat ihmeelliset... ja aivan yksinkertaiset. Lyhyessä hetkessä mereltä nouseva sumu peittää maiseman. Äsken vielä aurinko lämmitti , sitten tämä sumu kuin jäätävä henkäys kietoo kylmään syleilyyn maiseman ja ihmiset. Lähdin pakoon... taakse jäi vain valkoinen sumu.

aurinkoa ja seikkailua

Luvialla merellä "pilkillä" keskiviikkona 30.3.2011, aurinkoa ja seikkailua... Tuntui hyvältä nähdä kauas, kunnes nousi merisumu eikä enää nähnyt kauas eikä paljon lähellekään.

grafiikka

Puhelinlangat ei laula, ne moukuu...

Mikähän siinä on, että ihmisen pitää välttämättä yrittää jotain sellaista mikä ei kuitenkaan ole ominta itseä? Taustalla soi Apocalyptican Bittersweet...

hiirulaisperhe

kissanlelu; sisältää vanua ja kissanminttua.

grafiikan harjoituksia

kokeilu kuvasta "nukkuva kissa" kuivaneula versio.

kissanpesä

Minoun kokoinen pesä

Minou hyväksyi uuden kissanpesän, joka on juuri hänelle mitoitettu. Kun hän asettautui pesäänsä ensimmäisen kerran, alkoi kultalangan kehräys välittömästi. Olen asettanut pesän Minoun itse valitsemaan paikkaan, joka muuten on talon lämpimin kohta (meillä on lattialämmitys).

uusi vuosi

ja yllättäen on jo tammikuu puolivälissä... eikö se ollut ihan vasta äsken, kun opin tuon 2010.

Pakkaset jatkuu ja jos ei ole kova pakkanen, niin sataa lunta, ihanaa valkoista lunta, joka tässä vaiheessa on jo muuttunut ei niin kovin ihanaksi.

Kirjanpito ja tilinpäätös vuodelta 2010 ovat tarkistuksia vailla... voi taas kohta siirtyä käytäntöön: kehittelyyn ja käsillä tekemiseen. Vielä kissani, muusani, Minou tarvitsee oman kissanpesän... se olkoon ensimmäinen työ näissä kissatekstiileissä.



"no koskas se pesä valmistuu...?"