Kun sitten pohjustin uuden kuparilevyn "ihan itte", otin sen mukaan kotiin ja raapustelin siihen juuri heränneen kissan naaman. Samalla kun vedostelin joutsenet ruohikossa kuvaani ja hämärää siltakuvaani, liottelin kissalevyä hapossa. Otin vielä koevedoksen ja kuinka ollakaan, kuvassa näytti olevan jotain mikä miellytti omaa silmääni. Kun sitä siinä tutkailin opettajani kanssa, hän totesi, että pohjustukseni on epäonnistunut eli siihen on jäänyt aukkoja, joista happo on päässyt kuparilevyyn.
Mutta kun katselen kuvaani, se rosoinen tausta kuuluu ehdottomasti siihen... kaiken ei tarvitse aina oikein onnistua.
Juuri hetki sitten herännyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti